Kangastuksia hiljenee

Tämä blogi on ollut jo hyvän aikaa hiljainen ja hiljenee nyt lopullisesti. Tässä blogissa jakamani harrastukset ovat vaihtuneet toisiin eikä sisältöä enää löydy säännölliseen (tai edes epäsäännölliseen) kirjoitteluun keskiajanharrastajan käsitöistä. Myös puutarhapalstasta luovuin kolmen kesän jälkeen.

Tässä vielä viimeiseksi kuva punaisesta villasta ompelemastani mekosta. Helma on ryppyinen ja kaikki oheisvermeet puuttuvat, mutta saatte kuitenkin kuvan millainen siitä tuli.

Kiitos kaikille lukijoille, tämä oli hauskaa niin kauan kun sitä kesti!

Ps. Jatkan uusien harrastusten parissa täällä.

Nyt työn alla

Kummipoika 4-v. ja kudonnaisia

Tänään kummipojan 4-vuotissyntymäpäivien kunniaksi kuvia komeasta pikku miehestä ja villatakista tositoimissa, jonka  kudoin hänelle noin vuosi sitten.

Pikku trulli pääsiäisenä -09

Lisäksi vielä yksi kuva miehen serkun esikoiselle kutomistani talvitarvikkeista. Pipon koristeneule ei oikein tykännyt improvisoidusta lankavalinnasta (muistaakseni Novitan Merino)… Näistä kuitenkin ilmeisesti pidettiin ja käyttöäkin on tänä talvena riittänyt.

Maton materiaalit

Kävin katsastamassa eilen Oulunkylän Lankamaailma Nordian ja  Soukan Menita Outletin mattomateriaalivalikoimat. Ogelin hyllyvalikoimat rajoittuivat lähinnä trikookuteeseen, josta oli kyllä paljon eri värejä, mutta se ei ollut se mitä hain. Soukasta löytyi runsaasti Kauhavan kangasaitan kuteita, mm. trikoota, LP-kudetta, ontelokuteita, juuttia ja pellavaa, kaikkia useissa väreissä. Sieltä mukaani tarttuikin  seuraavanlaiset langat (eri väreissä tosin kuin kuvissa):

Mustaa eko-ontelokudetta (8 e/kg) ostin kaksi kiloa, joka oli myyjän varovainen arvaus menekiksi. Näiden lankojen menekkien laskeminen on ilmeisesti hieman hankalaa ja epävarmaa. Jos nämä vyyhdit eivät riitä, käyn hakemassa vielä yhden lisäksi. Halusin ehdottomasti mattooni myös ihanan pörröistä ja pehmeää LP-kudetta (myös 8 e/kg). Se toimii varmasti eteisen matossa hyvin liankerääjänä, mutta tuo kuitenkin kaivattua pehmeyttä. Mustavalkoinen, meleerattu väri pehmentää myös maton tummaa yleisilmettä. Tätä ostin koko kartion (5 kg), koska menekin arvio oli n. 3,5 kg ja se olisi täytynyt keriä käsin. En tiedä mitä teen jäävällä langalla, mutta kustannus ylimääräisestä kilosta ei ollut niin suuri, että aikaa olisi kannattanut haaskata kerimiseen. Ja vaikka palvelu oli erinomaista, sen saaminen kesti melko kauan.

Inspiraatiota etsimässä

Yksityiskohta La Somme le Roy, Ranska, 1200-luvun loppu, Brittish Library

Maciejowskin raamattu, leaf 18

Yksityiskohta Maciejowskin raamatusta, leaf 33

Lisää haastetta käsitöihin

Edellisessä postauksessa ehdinkin jo mainita, että tänä syksynä olen keskittynyt lähinnä kutomiseen. Rautakautisten kudonnaisten ohella toinen suuri projektini oli villakankaan kutominen Helsingin työväenopiston kurssilla, jossa olen opiskellut reilun vuoden.

• Loimi- ja kudelankana Esiton kampalanka tex 118×2 (väri 8020)

Yksinkertaisen luonteinen ristitoimikas:

Leveys 80 cm (480 lankaa + 4 reunalankaa, todellinen leveys 76 cm), pituus 5,5 m. Työtunnit n. 17 h (ei sisällä kankaan rakentamista puihin).

Kuva valehtelee, todellisuudessa kangas on enemmän viininpunainen kuin pinkki. Olen mielettömän tyytyväinen, nyt on kankaat valmiina ja voin alkaa miettiä mitä siitä teen. Ompelussa haasteeksi tulee muodostumaan käsinkudotun kankaan “löysyys”, eli leikattaessa se purkautuu ihan eri tavalla kuin kaupasta ostettu kangas. Tähän ongelmaan ratkaisut löytyy varmaan sitten työtä aloitellessa.

Nyt kevään kudontakurssilla on alkamassa ryijyn opettelu. Ryijylangan hinta hirvittää, mutta ainakin osittain käytän siihen jämälankoja, mitä minulle on jäänyt kaappeihin. Kriteerinä aion pitää ainoastaan sitä, että langan tulee olla 100 % villaa. En aio suunnitella minkäänlaista kuviota ryijyyn ja väritkin valitsen sen perusteella, minkälaisia lankoja kaapista löydän. Niiden lisäksi tilaan luultavasti kuitenkin melkoisen erän varsinaista ryijylankaa, luultavasti luonnonvärisinä, vaaleina ja ruskeina. Otin taas melkoisen määrän kudottavaa, 120 cm ryijyä (leveys 40 cm) ja sen lisäksi eteismatto (leveys 90 cm), n. 2,5 m. En ole aiemmin  kutonut mattoja, joten siinäkin riittää haastetta, mutta kunhan pääsen puille asti, eiköhän se siitä luonnistu melko nopeasti.

Kolme päivää kutoen

Rautakauden kudonnaisia -kurssin töihin oli varattu kolme päivää, ja hyvinhän se riitti. Kaksi ensimmäistä päivää uhrasin säärisiteille, joista tuli aivan hurmaavat ja tärkeä lisä talvivarusteita, kolmas päivä meni tehdessäni kevyen hartiahuivin.

Värjäämäni kudelanka sopi mainiosti kylmään luonnonvalkoiseen loimilankaan ja kuvio tuli kauniisti esille. Malli on peräisin Kaarinan rautakautisista löydöistä.

• Loimilanka Pirtin kehräämön kampalanka tex 70×2
• Kudelanka Pirtin kehräämön kampalanka tex 180 (värjättty sipulinkuorilla)

Säärisiteet 11 cm leveät (124 lankaa), kaulahuivi 27 cm leveä (208 lankaa).

Säärisiteitä kudoin á 3,5 m ja kaulahuivia 1,65 m. Ja tässä viimeistelyä vaille valmiit työt:

Työt on tarkoitus viimeistellä lautanauhoilla, kunhan Piia ehtii opettaa  ja toimimaan henkisenä tukena niiden tekemiseen. Vaikka itse keskiaikailu on kokenut meidänkin perheessä laman, uusien käsitöiden tekeminen hyvässä seurassa ja parhaan mahdollisen opetuksen parissa on yhä mukavaa. Varsinkin kutomiseen olen tällä hetkellä täysin koukussa!

Värjäyssunnuntai

Espoon työväenopiston Rautakauden kudonnaisia -kudontakurssin inspiroimana innostuin viime sunnuntaina värjäämään säärisiteisiin (ja mahdollisesti hartiahuiviin) käytettävät langat sipulinkuorilla.

Lanka: Pirtin kehräämön erikoiskehrätty kampalanka, tex 70×2

Väriaine: Keltasipulin kuoret

Esipuretus alunalla

Punnitsin lankojen kuivapainoksi 270 g ja kastelin ne kädenlämpöisessä vedessä. Punnitsin 15 % lankojen kuivapainosta alunaa (40 g) ja liuotin sen kattilassa noin 20 litraan vettä. Laitoin langat kattilaan ja kuumensin veden hitaasti 80 asteeseen. Puretin lankoja noin tunnin ajan. Lopuksi pesin langat useaan kertaan ensin kuumalla  ja sitten kädenlämpöisellä vedellä.

Hain keltasipulin kuoria Citymarketin sipulilaarista kaksi hedelmäpussillista. Liotin niitä vedessä yön yli ja keitin seuraavana päivänä tunnin ajan. Siivilöin kuoret pois ja jäähdytin liemen. (Jäähdyttyään liuos sakkasi tuntemattomasta syystä, mutta tällä ei ilmeisesti ollut vaikutusta värjäystulokseen.) Lisäsin langat jäähtyneeseen väriliemeen ja nostin lämpötilan hiljalleen 85 asteeseen. Pidin lämpötilaa yllä noin tunnin ajan, jonka jälkeen annoin liemen jäähtyä hitaasti. Lopuksi pesin langat taas useaan kertaan, toisin sanoen niin kauan ettei niistä enää irronnut väriä. Kuivasin lankoja ensin lappeellaan ja lopuksi ilmavasti roikkuen.

Lopputuloksesta lisää hiukan myöhemmin.

Kesän keskiaikamenot

Vuosi on keskiaikailullisesti ollut minun kohdaltani hiljainen, mutta kesällä olemme kuitenkin vierailleet muutamissa kiinnostavissa tapahtumissa, paikoissa ja markkinoilla.

Kesä alkoi automatkalla Tanskaan, ja Kööpenhaminan kansallismuseo oli tietenkin ensimmäisenä listalla. Siellä kohokohtia olivat mm. Gröönlannin Herjolfsnäsin löydöt.

Toinen Tanskan matkamme pääreissuista oli keskiaika-alueelle Middelaldercentrettiin. Siellä maisema ja rakennukset olivat niin henkeäsalpaavia, joten valokuvia emme epähuomiossa montaa ehtineet ottaa, muutaman kuitenkin.

Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla kävimme pikaisesti kiertämässä tarjonnan lauantaina.

Todennäköisesti meille kesän viimeinen keskiaikaan tai käsitöihin mitenkään liittyvä tapahtuma oli tänään aamupäivällä Seurasaaren ulkomuseossa josta Piia ystävällisesti vinkkasi Pistoksissa-blogissaan. Siellä pääsin kokeilemaan pellavan käsittelyä sekä villan karstaamista ja kehräämistä värttinällä. Pellava osoittautui minun käsissäni paljon helpommaksi materiaaliksi ja siitä sain kotiin mukaani muutaman kourallisen aivinakuitua.

Villan kehräämistä sen sijaan en ehtinyt vajaassa tunnissa oppimaan.

Seurasaaressa oli kärsivällisiä opettajia.

Minä tappelen villan kanssa, Elina seuraa vierestä.

Toivottavasti nautitte kuvapäivityksestäni. Lähiaikoina koitan päivittää myös puutarha-tapahtumia kesän varrelta.

Palstan kuiva kevät

Palsta näyttää yhä rujolta ja tyhjältä vaikka paljon onkin ehtinyt parissa kuukaudessa tapahtua. Maasta noin kaksi kolmasosaa on käännetty ja myllätty ja alue on aidattu kompostikehikoiksi tarkoitetuilla metallisilla verkonpalasilla. Aita tuli kalliimmaksi kuin tavallinen kanaverkko, mutta se on todella tukeva ja riittävän tiheäsilmäinen pitämään citykanit ja rusakon poissa syömästä salaattejani. Maahan on nyt istutettu äidin ruohosipuli ja oregano, lahjaksi saatu ranskalainen rakuuna, vanha kaupasta ostettu ruukkutilli (joka todennäköisesti ei pärjää), mansikantaimet, palstalta löydetyt raparperin ja vadelmantaimet, pensaskrassin siemenet, herneet, salaatin ja rucolan siemenet ja porkkanan siemenet. Lisäksi palstan perälle on kaivettu jokunen kilo perunaa. Vaikka maahan on jo kaikenlaista kylvetty, se näyttää silti autiolta ja surkealta.

Suurin ongelma palstalla on sen kuivuus. Maa halkeilee ja on pinnasta kuin betonia. Tähän tietysti auttaa kastelu ja rikkaruohotkin olen jättänyt pääasiassa nyppimättä, jotta maanpinta saisi edes jonkinlaista elämää. Ilonaiheena sain huomata, että edes herneet ovat itäneet. Saatoin innoissani kylvää ainakin krassin liian syvälle, joten vielä joudun odottelemaan satoa…

Tässä kuva viikon takaisesta näkymästä ennen helteitä.