Värjäyssunnuntai

Espoon työväenopiston Rautakauden kudonnaisia -kudontakurssin inspiroimana innostuin viime sunnuntaina värjäämään säärisiteisiin (ja mahdollisesti hartiahuiviin) käytettävät langat sipulinkuorilla.

Lanka: Pirtin kehräämön erikoiskehrätty kampalanka, tex 70×2

Väriaine: Keltasipulin kuoret

Esipuretus alunalla

Punnitsin lankojen kuivapainoksi 270 g ja kastelin ne kädenlämpöisessä vedessä. Punnitsin 15 % lankojen kuivapainosta alunaa (40 g) ja liuotin sen kattilassa noin 20 litraan vettä. Laitoin langat kattilaan ja kuumensin veden hitaasti 80 asteeseen. Puretin lankoja noin tunnin ajan. Lopuksi pesin langat useaan kertaan ensin kuumalla  ja sitten kädenlämpöisellä vedellä.

Hain keltasipulin kuoria Citymarketin sipulilaarista kaksi hedelmäpussillista. Liotin niitä vedessä yön yli ja keitin seuraavana päivänä tunnin ajan. Siivilöin kuoret pois ja jäähdytin liemen. (Jäähdyttyään liuos sakkasi tuntemattomasta syystä, mutta tällä ei ilmeisesti ollut vaikutusta värjäystulokseen.) Lisäsin langat jäähtyneeseen väriliemeen ja nostin lämpötilan hiljalleen 85 asteeseen. Pidin lämpötilaa yllä noin tunnin ajan, jonka jälkeen annoin liemen jäähtyä hitaasti. Lopuksi pesin langat taas useaan kertaan, toisin sanoen niin kauan ettei niistä enää irronnut väriä. Kuivasin lankoja ensin lappeellaan ja lopuksi ilmavasti roikkuen.

Lopputuloksesta lisää hiukan myöhemmin.

Kesän keskiaikamenot

Vuosi on keskiaikailullisesti ollut minun kohdaltani hiljainen, mutta kesällä olemme kuitenkin vierailleet muutamissa kiinnostavissa tapahtumissa, paikoissa ja markkinoilla.

Kesä alkoi automatkalla Tanskaan, ja Kööpenhaminan kansallismuseo oli tietenkin ensimmäisenä listalla. Siellä kohokohtia olivat mm. Gröönlannin Herjolfsnäsin löydöt.

Toinen Tanskan matkamme pääreissuista oli keskiaika-alueelle Middelaldercentrettiin. Siellä maisema ja rakennukset olivat niin henkeäsalpaavia, joten valokuvia emme epähuomiossa montaa ehtineet ottaa, muutaman kuitenkin.

Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla kävimme pikaisesti kiertämässä tarjonnan lauantaina.

Todennäköisesti meille kesän viimeinen keskiaikaan tai käsitöihin mitenkään liittyvä tapahtuma oli tänään aamupäivällä Seurasaaren ulkomuseossa josta Piia ystävällisesti vinkkasi Pistoksissa-blogissaan. Siellä pääsin kokeilemaan pellavan käsittelyä sekä villan karstaamista ja kehräämistä värttinällä. Pellava osoittautui minun käsissäni paljon helpommaksi materiaaliksi ja siitä sain kotiin mukaani muutaman kourallisen aivinakuitua.

Villan kehräämistä sen sijaan en ehtinyt vajaassa tunnissa oppimaan.

Seurasaaressa oli kärsivällisiä opettajia.

Minä tappelen villan kanssa, Elina seuraa vierestä.

Toivottavasti nautitte kuvapäivityksestäni. Lähiaikoina koitan päivittää myös puutarha-tapahtumia kesän varrelta.

Palstan kuiva kevät

Palsta näyttää yhä rujolta ja tyhjältä vaikka paljon onkin ehtinyt parissa kuukaudessa tapahtua. Maasta noin kaksi kolmasosaa on käännetty ja myllätty ja alue on aidattu kompostikehikoiksi tarkoitetuilla metallisilla verkonpalasilla. Aita tuli kalliimmaksi kuin tavallinen kanaverkko, mutta se on todella tukeva ja riittävän tiheäsilmäinen pitämään citykanit ja rusakon poissa syömästä salaattejani. Maahan on nyt istutettu äidin ruohosipuli ja oregano, lahjaksi saatu ranskalainen rakuuna, vanha kaupasta ostettu ruukkutilli (joka todennäköisesti ei pärjää), mansikantaimet, palstalta löydetyt raparperin ja vadelmantaimet, pensaskrassin siemenet, herneet, salaatin ja rucolan siemenet ja porkkanan siemenet. Lisäksi palstan perälle on kaivettu jokunen kilo perunaa. Vaikka maahan on jo kaikenlaista kylvetty, se näyttää silti autiolta ja surkealta.

Suurin ongelma palstalla on sen kuivuus. Maa halkeilee ja on pinnasta kuin betonia. Tähän tietysti auttaa kastelu ja rikkaruohotkin olen jättänyt pääasiassa nyppimättä, jotta maanpinta saisi edes jonkinlaista elämää. Ilonaiheena sain huomata, että edes herneet ovat itäneet. Saatoin innoissani kylvää ainakin krassin liian syvälle, joten vielä joudun odottelemaan satoa…

Tässä kuva viikon takaisesta näkymästä ennen helteitä.

Lisää puutarhaunelmia

Flunssa estää taas ulkoilun, puutrhatyöt ja liikunnan, joten täytyy tyytyä ihailemaan viikonlopun aikaansaannoksia. Vanhemmat olivat apuna palstan käännössä ja rikkaruohojen poistossa. Puutarhajyrsintä emme saaneet vuokrattua, mutta saimme silti kolmessa tunnissa melkein puolet tämän kesän maankääntötavoitteesta täytettyä!

Tapasin myös monta ystävällistä naapuria, joilta sain hyviä vinkkejä ja infoa palstan reunoilta löytyneistä kasveista. Yksi ilonaihe oli nurkalta löytynyt raparperi, joka puskee jo alkua juurakoistaan. Se ei ole aiemman palstalaisen peruja, vaan joku naapureista on sysännyt sen syystä tai toisesta tämän palstan maille. Aion istuttaa sen heti kun saan maan tasoitettua ja valmiiksi.

Lisäiloa antoivat ainoat palstalla maasta nousevat sipulikukat (tod.näk. narsissit?) ja äidiltä saadut kauniit “vihannestikut”. Ne olivat niin kivat, että niitä piti hakea lisää. Vaikka kaikkia vihanneksia ei löytynyt mitä aion istuttaa, ostin myös tavallisia puulastuja, johon voin kirjoittaa mm. lajin ja istutuspäivän. Näitä myy siis ainakin Klaukkalan Rautia.

Puutavaran kanssa on vielä tekemistä: aidantolpat on etsittävä, teroitettava ja maalattava sekä kompostilaatikko nikkaroitava. Maalattuna aidantolpat kestävät ainakin tämän kesän maassa vaikka eivät olisikaan painekyllästettyä tms käsiteltyä puuta. Kompostikehikkoon otin malliksi kuvan naapurin laatikosta, vaikka meidän kyhäelmästä tuskin tulee näin siisti.

Omaa muistia varten vielä puuhalistaa:

• aitaverkkoa (n. 30 m Bauhausin minkkiverkkoa, 60 cm korkea)
• aidantolpat, autotallin jämäpuuta (muista maalata!)
• muutama betonilaatta kasvihuoneen alle
• kastelukannu äidiltä
• kompostilaatikko puusta
• työkalulaatikon uudelleensijoitus ja mahdollinen kunnostus
• taimien osto (persilja, tilli, chili, mansikat)
• äidin kasvien jako ja nouto (ruohosipuli, yrtit?)

Puutarhaunelmia

Tammikuussa pistimme hakemuksen menemään pienestä palstasta Niemenmäessä. Haku tuotti tulosta, ja nyt siellä odottaa aarin verran kynnettävää maata missä puuhailla.

Palsta on ilmeisesti ollut monta vuotta hyvin vähällä hoidolla. Pitkänomainen maa-alue on jaettu kahteen kumpareeseen, joiden välissä kulkee vedetön oja. Maa vaikuttaa nopean tutustumisen perusteella melko saviselta. Suunnitelmana on vuokrata päiväksi puutarhajyrsin, jyrsiä palsta pariin kertaan ja tasoittaa se. Sen jälkeen on vuorossa aitaaminen rusakoiden ja citykanien varalta. Toukokuun puoleen väliin mennessä toivon saavani palstan istutuskuntoon. Silloin sinne laitetaan seuraavaa:

• moniväriset porkkanat, keltainen, oranssi ja liila
• sokeriherne
• kesäkurpitsa (taimet)
• pensaskrassi
• rucola
• salaatti

Siemenet edellisiin on jo hankittu ja kesäkurpitsa itämässä, mutta lisäksi haussa on ruohosipulin, raparperin, chilin ja mansikan taimet. Chiliä varten palstalle kuljetetaan pieni parvekkeelle alunperin hankittu kasvihuone. Omaksi muistiksi vielä ostos-/hankintalistaa:

• lapio
• kuokka
• hara
• pieni puutarhalapio
• aitaverkkoa (n. 40-50 m)
• aidantolpat
• muutama betonilaatta kasvihuoneen alle
• kastelukannu?

Kiireistä menoa

Uusi työ on pitänyt minut kiireisenä, mutta keskiaikapuolellakin on ehtinyt tapahtua. Käsitöissä en ole edennyt, mutta ostin puolikkaat pakalliset valkoista ja luonnonväristä pellavaa virolaiselta kauppiaalta, joka ehti käväistä huhtikuussa Suomessa. Hinta ei ollut paha, nyt pitäisi vain saada sakset hommiin ja neula laulamaan. Alusmekoille olisi kesää silmällä pitäen tarvetta.

Viime viikolla kävin kuuntelemassa Glossan järjestämää luentoa keskiaikaisista kengistä, jonka piti FT Janne Harjula Turun yliopistosta. Luento oli todella mielenkiintoinen ja sen jälkeinen baarihetki valoitti vielä lisää Turun kaivauksilta löytyneiden kenkien tarinaa. Kyseessä oleva väitöskirja on nyt haussa omaan kirjahyllyyn.

Seuran toiminnan kannalta merkittävä tapahtuma oli viime sunnuntainen Elävä keskiaika ry:n vuosikokous jossa yksimielisesti päätettiin siirtyä kuningaskuntaan. Muutos vaikuttaa lähinnä hierarkiaan ja seuran sisäiseen palkitsemisjärjestelmään. En ole seurannut keskustelua sähköpostilistalla kovin aktiivisesti, mutta toivon että muutos tehtäisiin ajan kanssa ja huolella. Varsinkin periodisuuden tarkka noudattaminen säästäisi monilta harmailta hiuksilta jatkossa. Toivon myös että mahdollisimman moni asiasta kiinnostunut seuran jäsen pääsisi vaikuttamaan asioihin tulevassa kuningaskuntaa koskevassa kokouksessa 5.9.2009. Oma motivaationi harrastaa on hieman hukassa, joten pikkuasioihin en jaksa hierarkiassa perehtyä, mutta suuret linjanvedot kyllä kiinnostavat.

Valmistuneita töitä

Sain viimein muutaman neule-UFO:n (UnFinished Object) tehtyä pois alta.

Villasukille olisi ollut käyttöä koko talven, mutta sain ne pääteltyä ja viimeisteltyä vasta nyt. Nämä ovat olleet keskeneräiset jo puolitoista vuotta. Malli on kirjasta Sukkasillaan (Kyllikki Mitronen, Liia Vilkkumaa, ISBN10: 9513134075) ja se on hiukan tiukka minun pohkeille vaikka jätin varret reilusti lyhyemmiksi. Sukat on kudottu ohuemmasta Pirkkalangasta kaksinkertaisella langalla.

Kudoin myös noin vuosi sitten villatakin kummipojalleni kaksinkertaisesta Alpaca-langasta (Garn Studio) Drops Designin ohjeella. Se osoittautui kaksivuotiaalle liian suureksi, joten olen odotellut pojan kasvamista. Nyt kolmivuotissyntymäpäivänä päätin lahjoittaa tekeleen pois. Takki oli edelleen hieman reilu, mutta ainakin väri oli sekä vanhempien että pojan mieleen.

Flunssaa, käsitöitä ja Kaamosta

Viime päivät ovat kuluneet sitkeän flunssan ja yskän kourissa. Menihän siinä jo melkein puolitoista vuotta edellisestä flunssasta…

Juuri ennen sairastumista posti kuljetti Suomeen kuitenkin uudet ja ensimmäiset keskiaikakengät (kiitos A:lle yhteistilauksen tekemisestä!).

Käsityön laatu on todella hyvää, mutta minun jalkaani kengät voisivat istua paremminkin. Ehkä jalkani vain on hieman liian matala tähän malliin. Onneksi en tilannut kokoa suurempia ja jalassa nämä tuntuvat kuitenkin hyviltä. Miehen kengät eivät kuulema voisi olla täydellisemmät.

Kengät pääsevät tositoimiin jo huomenna kun matkaamme Inkooseen juhlimaan Kaamoksen karkotusta. Onneksi on luvattu pakkasta, eikä pihamaan pitäisi olla kovin mutainen. Lumella kengät ovat kyllä taatusti liukkaat!

Vielä käsitöistä hieman. Keskiaikapuolella uusi projekti on ollut hartiahuppu. Totesin, että talvella Inkoon Kavallahdessa ei ole kiva harrastaa ilman hartiahuppua (miten olenkaan kaikki aikaisemmat vuodet pärjännyt ilman?) ja sen tekemiseen ei onneksi mennyt kovin kauaa. Vielä on muutama napinläpi kesken, mutta vaikka ne eivät valmistuisikaan, aina voin käyttää solkea pitämään hupun edestä kiinni.

Aiemmin keväällä kudoin toisen kaitaliinan työväenopistossa. Kudelankana oli Napoli Exclusive (Asa Gjestal Spinneri) värit 557, 504 ja 507. Värit ovat niin pirteät että silmiin ihan sattuu, mutta ainakin se on keväinen. Raitojen hahmottamisessa ja suunnittelussa on myös vielä harjoiteltavaa. Hyvät puolet materiaalissa ovat sen keveys ja ihanan samettinen pehmeys. Pesemisestä en tiedä kuinka se mahtaa onnistua…

Kudontaa

Löysin vuosi sitten kirpputorilta pienet salonkikangaspuut ja nyt syksyllä aloitin työväenopistossa kudonnan opiskelun. Nyt on ensimmäiset harjoitustyöt valmiit ja kudontasanastokin alkaa jo olemaan tutumpaa.

Koska vaihtoehtoina oli matto tai kaitaliina, ensimmäisenä työnä kudoin poppanaliinan kahdella värillä, mustalla ja vihreällä. Loimi oli 40cm leveä yhteisloimi valkoisella kalalangalla. Sidoksina käytin pääasiassa palttinaa ja hieman toimikasta. Tehosteina käytin mustia raitoja sekä toimikasraitoja. Poppanat ostin Helskystä. Minulla ei ollut suuria odotuksia työn suhteen koska värisilmäni on surkea, eikä siitä kummoinen tullutkaan, mutta käyttökelpoinen kuitenkin. Tavoitteena olikin lähinnä opetella loimen luontia, yleisiä asioita kangaspuista ja tietysti kudontatekniikoita ja sidoksia.

Tässä muutama kuva ensimmäisestä työstä.

Kakkoskurssilla pääsemme kutomaan pellavapyyheliinaa ja torkkupeittoa, eli materiaalit vaihtuvat kiinnostavammiksi ainakin näin keskiaikailijan näkövinkkelistä.

Kuvapäivitys

Homobonuksen pidot olivat ja menivät ja jälleen oli hauskaa. Tässä muutamia kuvia.

Sain napsaistua kuvan myös tippeteistäni. Olen huomannut, että käden ympäri menevä osa saisi olla hieman lyhyempi ja kapeampi. Lisäksi kangas tuntuu siinä hieman jäykältä kaksinkertaisena, vaikka pidemmässä osassa se toimii loistavasti.

Uusimmaksi käsityöprojektikseni valitsin jotain, mitä en ole ennen tehnyt: kirjontaa. Ostin kirjontakehyksen ja silkkilangat tuttujen kautta. Ajattelin aloittaa helpolla ja otin netistä ohjeen Pattern 1: An Embroidered Bag Stitch Out Of Time -sivustolta. Kyseessä on 1300-1400-luvulta peräisin olevan, Saksasta löytyneen pussukan kirjontaohje. Näin pitkälle olen vajaassa viikossa ehtinyt:

Pistojen laskeminen oli aluksi hankalaa, mutta nyt se alkaa jo sujua ja on hyvin koukuttavaa. Niskat vain ovat hieman kovilla, mutta eiköhän se paras työasento kohta löydy.

Laitan tähän kuvapäivitykseen kuvan itsestäni myös gaalassa Kalastajatorpalla. Se on hieman tärähtänyt, mutta mitä muuta voi olettaa puoliltaöin?